Hellurei ja heipsunvei! Onko tiedonjano...?? Janottaako, mitä? Noh, täältä tulee ratkaisu ongelmaanne: päivitän blogiani!! Jippijaijou. Viime viikko on ollut niin hektinen etten vaan energiaa oo riittänyt. Tai siis ei nyt kauheesti muuta oo tapahtunut kuin että oon käynyt koulua. Mut se riittää mulle.
En oo vielä kertonut viime viikonlopustakaan. Noh, menin sitten lauantaina sinne Yannin luokse. Ekaks on kerrottava että se perhe on jotenkin saanut sellaisen käsityksen että tanssin salsaa.. hmm mitenköhän..en oikeesti tiedä. noo, kuiteskin oon ollu liian väsynyt oikaisemaan luuloa kun oon ajatellut ettei sillä mitään väliä ole. Laiska saa aina palkkansa, muistakaa se. Kun saavun niin siellähän se salsa pauhaa. Voihan jumputti. Onneks onnistuin sniikkaamaan mun huoneeseen ja esittämään että ahkeroin niin kovasti koulutöiden parissa etten millään ehdi tanssimaan ainiinrakastaharrastustani salsaa. No se siitä nöyryytyksestä, se oli kyllä ihan niin kuin jostain huonosta jenkkileffasta se tilanne. Shame on me.
Niiden luona on kanssa viikonloppuisin kaksi ranskalaistyttöä, jotka tekevät täällä kahden kuukauden ajan sairaanhoitajatyöharjoitteluaan ja ne on tosi mukavia ja sovittiin että mennään joku viikonloppu niiden kanssa vähän tanssahtelemaan. Toivottavasti ei salsaa... Mut kuiteskin, Martine (Yannin äiti) on jo hommannu meille henkivartijat ja kaikki.
Sunnuntai-aamuna sitten mentiin rannalle Tartaniin ja sukelleltiin siellä. Myöhemmin kaverit kertoivat että joo, Tartanissa on HAI. Se on kyllä kiltti kuulemma, mutta hei se riitti tuomaan mulle Tappajahai -painajaiset. Myöhemmin samana päivänä MÄ taas muutuin tappajahaiksi, sillä me mentiin lounastamaan yhden perhetuttavan luokse ja söin siellä aivan valtavasti. Ekaks boudins à créole, sellasia sianverimakkaroita. Ja sitten valtava annoksellinen hummereita ja rapuja. Olin jo kiittämässä ruoasta siinä vaiheessa, kun eteeni kannettiin PÄÄRUOKA. oikeesti ootteko tosissanne. Ja pakkohan mun oli syödä makoisaa papaija-gratiinia lihan kanssa (tulkitse: en tiedä mikä liha, liha vaan) ja sitten sen jälkeen juustot ja kahta eri naminami kakkua ja sitten vielä paikallisista hedelmistä tehtyä hedelmäsalaattia jota en tietenkään voinut jättää syömättä myöskään. Tämän loputtua tunsin itteni siks Austin Powers -leffatyypiks tiiättekste se ällöttävä sika joka syö sitä kanankoipee siellä sängyssä. That was me.
Noh, jenkkileffateema jatkuu. Torstaina otin nyt sitten ensimmäistä kertaa koulubussin päästäkseni kotiin. Kun astuin sisään, koko bussi räjähti huutoon. Olin niin the new (white) kid on the bus. Kävelin käytävää ja tiiättekste jokaisella vapaalla istumapaikalla oli reppu, niinkuin kaikissa jenkkileffoissa kun hyljeksitty lapsi menee ekaa päivää kouluun. That was me too. Mutta nyt oon jo kyllä ihan bussin hengessä mukana.
Tänä viikonloppuna olin kutsuttu barbeque-juhliin mutta en päässyt kun asun täällä puskassa (sori toistan itseäni). Mutta joo. Takaisin puskassa on nyt myös toivottavasti englantia puhuva ahdistelijani, ainakin oon jo monesti sen sinne takaisin lähettänyt. Nyt oon kyllä tainnut sanoa sen verran selkeesti että se pysyttelee poissa. let's hope so... all together. Mun on pakko päivittää oikeesti useemmin koska tästä tuli nyt kauhee sekasotku kun on kauheesti kerrottavaa, pahoittelen syvästi :( ja kuviakin tulee lupaan! Ainiin ja sain enkun puheestani 20! Eli 10 Suomessa! Iloitkaamme puolestani.
toivotan teille kaikille kauniit unet,
Kajsa-nallenne (MUAHHAA ei enää ihan sellainen luin muistitte!)
PUSS
