Huikea viikko takana

Moikka! Nyt on aikaste rankka viikko takana ja myös väsyttää sen mukaisesti. Mutta teidän vuoksenne raahauduin koneelle ilahduttamaan päiväänne. Aikaste itserakasta, hihhii. No mammaa ja pappaa ainakin kiinnostaa. Hyvä niin. Voi että pohdin luovuttamista ja sänkyyn kaatumista. Jatkan. Tänään on tosiaan perjantai täällä. Hmm... Okei kun tekstin laatu on tällaista niin taidan mennä nukkumaan. Jatkan huomenna virkeämpänä. Oon niiin suuressa unenpuutteessa että vain ehkä muutama voi ymmärtää. Yöt, biz <3
--HUOMENTA PÖLLÖT! Ihanaa, olen levännyt, sain jopa nukkua puoli yhdeksään. Luksusta! And I <3 luxury.
Täällä on taas tosi lämmin. Söin aamiaiseksi supermakeeta ananasta ja baguettea guava"hillolla". Mahtavan makoisaa. Mutta joo on ollut rankka viikko takana. Esim. keskiviikkona pänni pikkasen ku heräsin kouluun kello 4.45 kahden ranskantunnin takia. Ja sitten kun olin odottanut koululla klo 6.30sta asti sinne puol yhteentoista niin mulla ei ollutkaan tuntia. Oisin voinut jäädä kotiin nukkumaan. Mutta hei, onhan tää un etablissement scolaire, koulua on käytävä ja tunneille mentävä (Monsieur Mechant näin mua valisti kovaan ääneen), joten siellä oltiin.
Muuten on kyllä ollut mukava viikko kavereiden ansiosta, oon alkanu jo paremmin tutustua ja on kyllä tosi mukavia, I like. Paitsi et äyyk yks tyyppeli tuli kysymään jos haluun puhua sen kanssa englantia ja koska olin silleen luulin että puhutaan kaks min ni sanoin että fine (mul on täällä tosi tarkka linja, ei englantia kiitos) ja nyt se seuraa mua joka paikkaan ja odottaa mua joka nurkan takana ja kun jutskailen oikeesti kivojen kamujeni kaa niin se tulee siihen haamuna ja odottaa mun sataprossasta huomiota. Ja lisäks se on oikeesti vaan tositosisupertylsä. Anteeks mut näin on. En jaksa sitä olleenkaan. Se on sillai hey sistah ja mä oon sillai painuhan takasin puskaas, brothah. Ja nyt se kaivo jostain mun puhlinnumeron ja pommittaa mua. HELP MII! byää
Tänään oon menossa Yannin luokse kavereiden kanssa (ehkä) pitämään hauskaa. Toivotaan, toivotaan. Sitten pitäisi tänä viikonloppuna lukea maanantaina olevaan hissan interroon eli kokeeseen. Tuun oikeesti olemaan kujalla. Ja pahinta tässä on että kun varoitin Mireilleä siitä että en tuo sitten kotiin hyvää arvosanaa, se oli sillai tottakai tuot, kyllä mä luotan siihen että sä pärjäät. Hmm, mitäköhän tapahtuu kun tuon sille arvosanana 2sen...( täällä arvosteluasteikko 0-20)

Mutta lupasin teille jotain kuvia meidän koulusta ja tässä ois nyt pari, ei ehkä vielä ihan järkyttävimmästä päästä. Napsin nopeasti kamerakännykälläni:



Keskiaukio, jossa on tollasia kummallisia penkkejä joilla ei kuitenkaan voi päivällä istua kun ne polttaa ihon koppuralle farkkujenkin läpi. Toi meri tuolla takana on kyllä silloin aika houkutteleva... Harmi etten voi sinne plupsahtaa.


Tuntisitteko olonne turvalliseksi kun maanjäristys iskee? ;)


Odottelen kuudetta tuntia että Mireille tulee mut koulusta hakemaan.

Mutta toivottavasti siellä Suomessa menee kaikki hyvin. Tänne on nyt sikainfluenssa iskenyt oikein kunnolla, toivottavasti en muutu pieneksi possuseksi täällä. Sinne ollaan kyllä jo matkalla, täällä osa ruuasta nautitaan käsin, ja mun tehtävähän on sopeutua kulttuuriin... :) Hehee. Lupaan korjata tapani kun palaan. Mutta tykkäilen kyllä täällä valtavasti olla, ja kohta oon jo kunnon asennenuori, ja btw puhun jo ihan pikkuriikkisen kreolia! Oon aika kovis.
Mut mun pehmee puoli voi vielä teille toivottaa hyvää viikonloppua ja pusuja sinne,
Kajsulinne <3

Terve naiseen ja mieheen. Aikaa on taas kulunut valtavasti siitä kun olen itsestäni mitään ilmoitellut. Mutta huomenna mammutti skypetys, juuhanjoohan? Kaikennäköistä on ehtinyt tapahtua. Oottakaas en vaa nyt just muista mitä. Ainiin. Olen KÖYHÄ. Mun kaikki rahat meni koulutarvikkeisiin ja rokotukseen, joka on nyt sitten tänään vihdoin otettu. Ja ruokaankin on mennyt tajuttomasti rahaa. Kuukausibudjettini on ylittynyt radikaalisti. Äiti, mun rokotus maksoi SATA eli 100 EUROA. Se on aivan hullua, mutta pakko kai se oli ottaa. Ja en joutunut maksaa itse lääkäristä mitään kun se oli Mireillen kaveri. Mutta mun kortin rajat ylittyi kun en ihan odottanut tollasta pläjäystä. Oikeesti ja äiti se summa jonka laitoit mun tilille, mun tuplakuukausraha meni KAIKKI koulukirjoihin, joista yksi kallein on vielä ostamatta. Tärisen. Ja sitä ennen on mennyt sama määrä (tuplakuukausraha) ruokaan ja kaikkeen muuhun sälään mitä oon aloittaakseni täällä tarvinnut. Mitään "turhaa" en oo kertaakaan ostanut, joten älkää osoittako mua syyttävällä sormellanne. Oikeesti.

Ja viikon kuva tulee tässä:


Hahah enkö ole taitava auttamaan teitä unohtamaan eka järkytys köyhyydestäni pamauttamalla toinen vielä pahempi perään?!?! :) Se on halkasijaltaan about 1,5 cm ja pituudelta n. 10cm. En äcklig larv. Oikeesti kuitelkaa mun tuskat, toi melkein käveli mun jalan yli. Ja lisäks yks torakka hengailee vielä mun laukussa, en uskalla sitä avata. Hui ja hyi.

Tänään oli muuten sekä hyvä että huono päivä, enimmäkseen kyllä hyvä, toi olento ei sitä onnistunut pilaamaan. Mutta yks Vie Scolairen ukko kylläkin. Oikeesti inhoan sitä miestä. Se on ottanut mut oikeen silmätikukseen, ei mulla kyllä ole aavistustakaan miksi. En tiedä onko rasismia, mutta joku hekilökohtanen ongelma sillä joka tapauksessa mua kohtaan on. Se karjuu mulle asioista joita en MITENKÄÄN ois voinu tietää osata tehdä toisin. Ja se kohtelee mua ku mitäkin tyhmää bimboa. Tänään esim kun menin lääkäriin hakemaan rokotustani Mireillen kanssa niin mulle kerrottiin (siis koulun työntekijä, jopa vie scolairen)että voin pistua koulualueelta joo lääkäritapauksessa. Joten fine. Ruokajonossa sitten tää ukko etsii mut käsiinsä ja rupee karjumaan kaikkien edessä ETTÄ KOULUA ON KÄYTÄVÄ ja ETTEI TÄÄLTÄ SAA POISTUA ILMAN KIRJALLISTA LUPAA. Se vaan huus koko ajan että oon yrittänyt poistua salaa koulun alueelta ja ANTEEKS MITÄ HEMMETTIÄ!?!? Se on sekaisin koko ukko. Sama saarna toistui iltapäivällä. Eikä tää oo eka kerta kun se on tommonen mua kohtaan. Oon myrtynyt, Mireille sanoi että ens kerralla kun se puuhaa jtn tollasta niin se menee jutskaa meidän rehtorille joka on sen kaveri ja sit tulee SANKTIOO... JEE, oikein sille kakkapäälle ois kyllä. Kutsun sitä Monsieur Mechant:eksi eli Hra Ilkeäksi. Sitä se toidella on. Mutta toi on kyllä eka tapaus täällä kun joku on oikea *****pää mua kohtaan, täällä ihmiset on kyllä tosi mukavia. Mutta joukkoon mahtuu monenlaisia.

Muuten tänään oli helppoa enkkua, liikuntaa (aikuiset sulkekaa silmät) ylinamin liikanmaikan kanssa, sekä teatteria. Mut oikeesti kuvitelkaa kum täällä liikunta on ei-ilmastoidussa tilassa melkein neljänkympin lämmössä -not funny. Teatteri on ihan hauskaa, katsotaan mitä siitä tulee :9

Kohta menen nukkumaan, tulinhan jo pari tuntia sitten kotiin koulusta. Ja ennen viittä taas herätys uuteen päivään. Tää on tällainen yleisökysymys: mistä Kajsan päivät koostuvat Karibialla? Vastatkaa kommentteihin, voittajalle lähetetään lentosuukko Suomeen. Nyt lähtee vaan hyvänyöntoivotukset,
Kajsasenne

APUA ApUa APUA

Moikkeliskoikkelis kamusein siellä kaukana pimeässä. En edes pääse nyt jakamaan täältä valoa sinne syksyyn valokuvien kautta, sillä ihhihhii en ole ottanut niitä. Tsorkki, tiedän että postaukset on paljon tylsempiä näin. Mutta en kyllä viitsi kantaa kameraani mukana koulussa... Ykkösenä en tosiaan halua että mut ryöstetään ja kakkosena, en halua pyöriä täällä kuin joku hullu turisti. Ja lisäks kouluviikon aikana ei tapahdu niin paljon mitään spessuu kuvattavaa. Mutta hahhaa jos näkisitte kuvia mun koulusta niin kuolisitte kauhusta mun puolesta. Sain kuulla että osia katosta aina väillä putoilee, ja että yks tyttö on satuttanut olkapäänsä sen vuoksi. Yamm. Täällä käydään medioissa kiivasta keskustelua siitä pitäisikö koulu purkaa turvallisuussyistä vai kunnostaa. Onhan se kuitenkin ollut monen suuren miehen opinahjo. Jöö. Ihmettelen miten se rakennus on vielä pystyssä kaikkien maanjäristysten jälkeen...
Kuulemma täällä oli kaksi vuotta sitten TOSI paha maanjäristys eli tremblement de terre. Hui, ei kiitos mun täälläoloaikanani. Tää on osa tota mun otsikkoa. Se on se eka apua.
Ja toka apua tulee tosissaan tästä päivästä. En halua kauheesti nyt selostaa koska muuten äiti hakee mut kotiin, mutta mä eksyin tänään yksin Fort-de-Francessa sellaisessa force majeure -tapauksessa ja olin aikaste paniikissa :) Se ei auttanut että about joka kymmenes auto pysähtyy aiheuttamaan mulle syänkohtauksen. Sydänparkani, koita kestää.
Kolmas avunhuutoni tulee tässä: host-mamani sanoi että puhun MARTINIQUEN MURRETTA!! NÖÖÖYYYYY!!! Noo, ihan siistii... en tiedä, ehkä ei... nojoo, kyllä se sitten karisee kun muutan Pariisiin. Mutta hei se tarkoittaa että oon jo edistynyt kielen kanssa jonkun verran. Kyllä mä jo huomaan että ymmärrän enemmän koulussa kun ihmiset keskustelevat ja se tekee nannaa. Oon ihan kyllästynyt istumaan totaalisen tuppisuuna (emmä kyl koskaan niin oo tehnyt, mut melkein). Nyt kun suuni avaan, katotaan kaikkooko kaikki kaverit. Toivottavasti ei, sillä olen niihin oikein tyytyväinen. Mutta on ne ehkä kuiteskin kivempia ne ystävät siellä Suomessa. No, ehkä täällä vähän vielä lähennytään ätn vuoden aikana.

Mutta bisous ja hyvää viikonloppua! En tiedä vielä mitä itse teen, mut on kutsuttu yhtiin illanistujaisiin mutta en tiedä pääsenkö, sillä asun MAALLA voi jukunen... Se muuten aiheuttaa täällä vähän probleemeja. Mutta ei mitään mikä haittaisi ensi yön untani josta tulee syvää ja pitkäkestoista. Ahh, unet!!<33
Kajsuli

Kun kaikki meni pieleen, tuli sade

Heips vaan ystävät hyvät. Tänään kaikki meni pieleen. Tai oikeastaan ei kauheasti mikään, mutta kun pieniä asioita kertyy viisikymmentä, tulee parku. Ja niin mulle kävi.
Varhaisen aamuherätykseni uuvuttamana sinnttelin kamalan tylsät englannintuntini (3h PUTKEEN). Opettaja kertoi heti alkuun että olin ostanut vääränlaisen vihon ja ohops käski tehdä läksyt uusiksi, sillä lyijykynä ei miellytä Madamea. Onhan se hyvä tietää kaikki nämä asiat kun arvon rouva on maininnut siitä ohimennen RANSKAKSI. Siiis mikä on ongelma, luulin anteeksi vaan että englannintunneilla puhutaan englantia. Pas du tout. Ja sehän mua raivostuttaa. JA sen lisäksi kuuntelin sen kolme tuntia nuorten ranskalaisten englantia ja voi juku oikeesti pää menas räjähtää siihen. Jotain home-sanaa kerrattiin 30 kertaa ku arvon nuoret eivät osaa lausua h-kirjainta. Anteeks että oon kärkäs mutta tältä multa tuntui kun lähdin luokasta kohti kouluruokalaa. Ja kun olin jonottanut 20 min ihmistungoksessa, mulle kerrottiin etten voi syödä ruokalassa, sillä en ollut varannut ateriaani etukäteen. Hmm, OISKO JOKU VOINUT KERTOA!? Turha mulle on siitä huutaa, mistä mä voisin tietää. Noo, koska koulualueelta ei voi enää poistua, menen koulun kahvilaan ja kuvittelen ostavani sieltä sämpylän. Too bad, kahvila on jo syöty tyhjäksi. Senkin ahneet pirut, ette jättänyt mulle mitään. Tässä vaiheessa oon jo aika sikaturhautunut. Haluan kertoa jollekin SUOMEKSI miltä musta tuntuu. Ja luuletteko että se sitten onnistuu. No ei. Rupesin sitten itkemään keskellä koulun pihaa. Älkää naurako, olin NIIN turhautunut. Emmä tollasista Suomessa itkis, mutta täällä kylläkin.
Sitten tuli kaatosade: Ja kun täällä sataa, vettä tulee oikeesti ihan kuin saavista. Seisoin siinä kavereideni kanssa ja ihmettelin. Olin litimärkä. En oikeesti voinut muuta kuin nauraa. Se helpotti.
Ja viikonlopusta en nyt jaksa sanoa muuta kuin että se meni ihän mukavasti. Olen nyt henkisesti liian uupunut tän tunnerikkaan päivän jälkeen.
Rauhaisat unet,
Kajsa

P.s. Emmy, haluaisin jutella sun kanssas mutta aikaero asettaa rajoituksensa. Ärsyttää. Koitetaan löytää aika? <3 ikävä

Sähköpostin tyhjennystä sekä viikonlopun odotusta

Terppaperppa sinne Suomeenpuomeen! <3





Taas tuli kuvavyöry, nää ei sitten oo missään järjestyksessä ja tässä on vanhoja ja kaikkea yhdessä sekamelskassa... sori. Oon vaan trop fatiguée näin illalla. Tää on ihan hullu tää päivärytmi täällä. Ja kuumuuskin väsyttää. Siinä missä pystyn keskipäivällä Suomessa kävelemään kymmenen kilsaa niin kykenen täällä max. 200 metriin. Ette vaan voi ymmärtää siellä syksyisessä viimassanne.

Ja koska tää blogger ei taas toimi mun haluamallani tavalla, lisään kuvatekstit näin jälkikäteen:

Kuva 1. MUAHHAAAAHHHAAHHHHAAAA haistakaahan kaksuli tiedän että ootte kipeitä kateudesta!!!!!!!

Kuva 2. Se on bambua, kuvitelkaa. Tää on siltä mun ja G:n reissulta. Tuossa mä oon vielä aika panda bambuni rinnalla, mutta nyt oon jo saanut vähän väriä pintaan, jiippulijee!!

Kuva 3. PERHEENI!! G lähetti mulle tämän kuvan, nyt kaikki näkevät myös host-mamani =) Ja siellä vasemmalla Laetitia, jota en ole nähnyt taas vähään aikaan. Enkä nää tänäkään viikonloppuna, sillä menen yhden kaveriporukoistani kanssa huomenna leffaan ja sen jälkeen on fête eli juhla ja yövytään yhden niistä luona ja seuraavana aamuna lähden Georginan luo, jossa sitten nukun ja josta mukavasti pääsen ma-aamuna kouluun joutumatta heräämään 4.30. Thank you. And hyvästi rakkaan Emmy-siskoseni korvike :(

Äiti muuten koska menen sunnuntai-aamuna vasta G:lle niin saattaa tulla ongelma skypen kanssa, ehkä meidän on siirrettävä puhelua vähän myöhemmälle, jotta voin puhua sitten G.n luona. Ja ainiin mahtiasia: löysin tänään liikkeen jossa myydään ihunia laukkuja!! Eli siis ihme on tapahtunut täällä Karibialla. Vähän erilainen kun nää uskovaiset täällä osasivat odottaa kylläkin.

Ehkä ostan laukkuliikkeestäni jotain ja laitan siitä kuvan tänne koska kaikkia varmaan kiinnostaa kauheesti ja sitten laitan jossain vaiheessa sitten kanssa tulemaan kuvia kavereistani ja kuluneesta viikonlopusta tulee varmasti uutta infoa sitten! Sitä odotellessa, pususuukkoset kotiin,
Kajsa

Ja alkakoon elämä

Koulua on nyt käyty kolmatta päivää. Tänään oli oikein mukava päivä, sillä sain herätä vähän myöhemmin. Mireille ei mennyt tänään töihin (mitä ihmettä) ja se pystyi heittämään mut kouluun vähän myöhemmin. Sain syödä aamuisen suklaacroissanttini ja verigreippini rauhassa. Sain vapautuksen espanjan tunneilta, joten koulutunnit vähenivät himppasen. Katsokaas täällä opiskellaan espanjaa viidettä vuotta ja mun opiskelutausta on nolla. Okei näiden enkun tason perusteella voisin päätellä että pääsisin aika pikkasen nopeesti mukaan. Lisäksi koulu loppui yhden aikoihin normaalin 17.30 sijasta. Ranskassahan keskiviikkoiltapäivät ovat vapaita. Silloin on aika harrastaa. Georgina on järjestellyt että pääsisin mukaan sellaiseen sukellusryhmään, se ois tosi siistii, pääsisi kattoo mitä Karibianmerellä on tarjottavana. Mamma, G kertoo mulle sitten mitä se maksaa ja mun pitää kuulemma sitten keskustella sun kanssa. Toiseksi haluaisin ehkä aloittaa joogan. Katsellaan.

Mulla ei vielä ole koulukuljetusta hommattuna eikä kirjojakaan, mutta mun sydänkohtausten määrä on jo alkanut vähentyä, oon vään ymmärtänyt ettei täällä asiat yksinkertaisesti hoidu heti naps nyt. Helpottaa. Georgina on kyllä ihana kun se ajaa mun asioita, se ymmärtää jos en aina kestä.

--MUTTA ARVATKAAS mitä äsken tapahtui!!! Sain uuden sängyn!! JII! Se on 140x190cm, excellent! Ja nyt meidän suihkun suutinta korjataan niin ettei enää ole pelkkä letku! Jej. Nyt mulla on huoneessani sitten yksi suuri ja yksi pieni sänky. Ajattelin kysyä Mireilleltä jos saisin vähän uudelleenjärjestellä huonettani, eikös se teidänkin mielestänne sitä kaipaa?

MAMMA MUUTEN, SUN KIRJEES TULI PERILLE!! viva la Trendi ja suklaa <3>

Ja kiinnostuneille, koulussa menee mukavasti, oon saanut tosi paljon uusia kivoja kavereita ja täällä rullaa. Jee. Ja muuten äiti se mies on kuljetellut mua kouluunkin ja tänään se kokos tän mun sängyn ja nyt se on kylppärissä korjaamassa sitä suihkua. Ois kiva tietää kuka se itse asiassa oikein on. :)) Yllätyn aina kun se hyppelee esiin jostain puskista.

Mutta nyt lähden tekemään ylihelppoja enkunläksyjä ihanan kreolinkielisen musiikin soidessa taustalla.

Pitäkää Suomi pystyssä,

Kajsa

Voi koulu, quelle bonheure

Koulu. Se on tänään koettu pitkästä aikaa. Jännitti vähäsen aamulla. Ja VÄ-SYT-TI. Mutta hyvin se meni. Mulla ei ollut lukkaria joten sain mennä la Vie Scolaireen (sellanen toimisto joka hoitaa about kaiken) hankkimaan sen. Ja samalla jotain mun papereita hoideltiin. Ja sitten sain kuulla että mun koulupäivä alkaisi vasta parin tunnin päästä. Byääh, odottelin.
No. Päivä alkoi ranskantunnilla eli äikällä. Voihan juku, kaikki se mitä me tehdään äikässä mutta ranskaksi. Mutta hei, lausuin sentään runon koko luokan edessä! Ihmiset taputtivat. I hate ranskantunnit. On se kiva että sitä on kuusi tuntia viikossa.
Lisäksi mulla oli mantsaa. Mä NIIIIN ownasin eli olin paras, tiedoksi vanhemmille ihmisille. Me käsiteltiin euroopan karttaa ja meillä oli sellanen tasotesti. No. Jos kertoo jotain se että vieressäni istuva tyttö asetti kartan ylösalaisin ja kirjoitti Turkin kohdalle Intian valtameri. NIIN. Mä en valehtele. Ja mä niin osasin kaiken. Kun maikka luki meidän papereitä se kiljui kaikkien kohdalla paitsi mun, sillon se sano très bien. Yks oli laittanut Madridin Pariisin paikalle.
Mut se olikin sitten ainoo juttu minkä osasin. Mut hei ykskin onnistuminen päivässä merkitsee? Ruokiksella menin yhden Rachelin ja Loïcin ja varmaan viiden eri muun (luuletteko että muistan nimet) kanssa syömään kiinalaista. Se oli kiva, koska mulla oli nälkä eikä ruokala oo ekalla vkolla toiminnossa ja Mireille on kieltänyt mua kulkemasta kaduilla yksin. Loïc myös kielsi mua monta kertaa. Okei okei, uskon. Mutta joo, kaikki ovat tosi mukavia ja uskon että viihdyn.
Mutta arvatkaapas mitä. Pakollinen koululiikunta alkaa huomenna. NOO, positiivisella asenteella. Paluu yläasteen kauhuihin. Kuulostaako positiiviselta? Muuten mulla on huomenna neljä tuntia englantia (taas yksi onnistumisen hetki päivässä), se helpottaa.
Kuulemisiin, ehkä kuulette Suomeen asti yölliset itkuni kun näen painajaisia ai-niin-hauskasta koululiikunnasta. Pusuja,
Kajsa

Ainiin pakko sanoa että koulurakennus on raju. tänään ylläni olevasta vesiputkesta tihutti vettä olkapäälleni. Luokissa on tasan pulpetit ja liitutaulu, ja ai niin kasa graffiteja. Hyvästi Ressun vehkeet ja vempaimet.

Uus yritys: moikka,
Kajsa

Makoisan mukava viikonloppu

Moikkeliskoikkelis! Nyt on kokeiltava simppeliä kuvapostausta. Mutta hei nää kuvat kertovat kaiken. Benoît de Josephine, ihan mun kodin ulkopuolella. Aika jees. Siellä mä uiskentelin ku mikäkin innostunut kala. Ahhahhhah te siellä Suomessa.

Vara-vara-mama Mireille myös. Naapurin mama siis. Mukava mimmi kuulkaas.

Harmi ettei oo mun möksä...

Maïlykin ihastelee... se lähtee huomenna Ranskaan opintojen pariin.. :(

Georgina vei mut katsomaan upeita maisemia vuoristoon. Harmittaa ettei syvyysvaikutelma päässyt mukaan kuvaan. Ja joo se on meri siellä takana.

No tsekatkaa nyt. G ehkä järkkää mut sellaseen ryhmään jonka kanssa voidaan käydä tuolla vaeltelemassa. Älkää naurako. Itekki haluisitte.

Ja kauniinkauniit vuoret. G on huippu kun se kuljettelee mua näkemään tällaisia kauneuksia. Tää on kyllä ihan Fort-de-Francesta.

Ja ohops, pitäis mennä nukkumaan. Huomenna herätys 4.35, kuten jokikinen tuleva aamu arkena. Sellaista se on kun asuu maalla ja koulumatka kestää tunnin ja koulut alkaa ypöaikaisin.

Mutta yösuukkoset,

Kajsa

MURHATKAA MAAILMAN HYTTYSET ENNEN KUIN NE MURHAAVAT MUT

Terveiset hyttyslandiasta! En voi lopettaa puhumista näistä pikkuisista ötököistä. Mutta todistakaatten itsekin hävityksen laajuutta:
Kuumnta hottia. Oon ihan syöty by les mustiques. Kivakiva. Ei ne sillai kauheesti kutia mut ei ne kauniitakaan ole. Tosiaankaan.

Tässä nyt sitten uusi armeijani hyttysiä vastaan. Antiseptistä pesugeeliä (ettei tulehdu), rauhoittavaa voidetta ja suihketta pitääkseni hyttyset vastaisuudessa loitolla. Luulen kyllä että sen avulla pysyvät muut ihmisetkin loitolla, sen verran tujua tavaraa toi taitaa olla.

Katsokaa kauneutta. Toivottavasti ne ois vähän rauhoittuneet ennen maanantaita ennen kuin koulu alkaa. Kun Mireille näki jalkani me marrssittiin suoraan apteekkiin, ettei kuulemma mun oma mamma kotona luulisi että mua pahoinpidellään täällä :)

No, hyttysistä härkäsiin. Tänään oltiin nyt kolmatta kertaa ilmoittautumassa kouluuni, tällä kertaa se tais jopa onnistuakin. Pojat vastaanotossa oli kyllä vastentahtoisia kun kuulemma oltiin jo suljettu, mutta Mireille vähän veteli naruista (rehtorinaruistaan), ja yhtäkkiä pojat muuttuivat ihmeen yhteistyöhaluisiksi. Kuten sanottu, aika jämpti nainen tuo Mireille. Maanantaina se koulu sitten alkaa. Vähän jännittää, mutta samalla kertaa olen todella innoissani. Kiva saada uusia kavereita ja elää vähän itsenäisemmin taas.

Koulussa käymisen jälkeen Mireillen piti mennä johonkin sen kirkkokokoukseen (uskovainen kun on), eikä kerennyt heittämään mua kotiin siinä välillä. Kuuntelin siinä sitten niitten höpinöitä (mulle kyllä tarjottiin mahdollisuutta istua ulkopuolellakin) ja se kokouksen vetäjä oli kunnon pain in the ass. Se rupes puputtamaan mulle että me kaikki palvellaan samaa jumalaa ja kaikkea cräppiä. Bääh, mun ois tehnyt mieli tukkia sen suu. Onneksi Mireille antaa mun uskoa mihin uskon eikä tuputa omaa näkemystään.

Nyt on pe-ilta (ne juhlat joista puhuin peruttiin, sen tyypin piti lähteä Ranskaan ku joku oli sairastunut :() ja huomenna aamulla Georgina hakee mut täältä, mennään ehkä leffaan tai shoppailemaan. Jee :) Samalla kyselen siltä kaikkia käytännön tärkeitä asioita, esim tää kouluunkulkemisjuttu pitää selvittää. Kaikki järjestyy.

Ja sitten sunnuntaina mulla on skype-treffit mamman kanssa (jii) ja sitten lähdetään merille jos on hieno ilma. En tiedä, vissiin uus hurrikaani on lähestymässä. Kuullessani tästä aloin jo muuttua vihreäksi, mutta kuulemma tämä ohittaa meidät semi kaukaa. Toivotaan niin :)

Katsotaan muuten kun koulut alkaa paljonko pääsen bloggailemaan, todnäk vähenee aika paljon, täällä kun koulunkäynti otetaan niin vakavasti. Mutta ainakin kerran viikossa, I promise.

Puss,

Kajsa

TOUJOURS en retard... (aina myöhässä)

Ekaksi kuvia (taas, kun en osaa muutenkaan). Kaikki Fort-de-Francesta.

TERVE MIEHEEN! Hurrikaani on nyt ohittanut meidät ja vaara on ohi. Tais kyllä tulla eilen illalla pupu pöksyyn. Mut niin tuli kyllä host-mamallakin. Se sanoi ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa ukonilmaa. Nukuttiin molemmat sen sängyssä päät tyynyn alla :) Aamulla enää tihutti hiljalleen.

Tänään olis ollut mun pre-rentrée, jos se ois riippunut musta. Heräsin puoli kuudelta aamulla lähteäkseni Mireillen kanssa sen töihin, jotta me voitaisiin mennä sieltä sitten suoraan mun koululle. Nooh. Niin. Päästiin sitten lähtemään 10.10 sen töistä. Ja koulu alkoi 10.30. Ja sitten joku oli parkkeerannut autonsa meidän eteen. Kello tuli 10.20. Sitten päästiin lähtemään. Kello tulee 10.40. juututaan ruuhkaan. Ollaan perillä 11.05. KIITTI. Noh, lopulta me oltiin koululla joku puol tuntii kirjottamassa mua sisään ja sitten lähdettiin. Ja huomenna sinne on mentävä uudestaan. Varsinaisesti koulu alkaa maanantaina. Jos mulla on luokka. En tiedä. Eikä mulla ole lukkaria eikä kirjoja... Kaikki tapahtuu vähän myöhässä.

Olen muuten vähän huolissani koulumatkojeni hinnasta. Mulle kerrottiin että kuljen taksilla ja tänään tulin sellaisella ja se maksaa 5.20 suuntaansa. Eli se tekee aikaste paljon kuukauden aikana. Mun on puhuttava Georginan kanssa, musta tuntuu että Asse/PIE ei maksa tollaisia summia, vaikka koulumatkakulut lupaakin korvata. Noo, katsellaan. Jos se rupeaa maksamaan 250 e kuussa niin vaihdan kyllä koulua aikas sukkelaan.

Perheen kanssa tulen edelleenkin hyvin toimeen, ei mitään ongelmaa. Mun vakkariaamupala on ihanan makea ananas. Tänään käytiin syömässä lounasta yhdessä ostoskeskuksessa (btw äiti, en maksanut itse). Toiset otti kania, mutta mä kyllä turvauduin ihan kanaan. Hühhüi. Kaikki ovat täällä ihanan vieraanvaraisia ja mukavia. Jee :)

Iksu eli ikävä,

Haisuulän

Terveiset hurrikaanin lomasta!

Äiti mua pelottaa. Täällä sataa ja ukkostaa koko ajan ja tuulee. Nää on nyt kertonu kauhutarinoita hurrikaaneista, enkä tykkää lainkaan. Näin uutiskuvaa, me ollaan nyt hurrikaanin reunalla, se ohittaa meidät täpärästi. HUIHUIHUI!!

Huomenna on sitten koulussa pre-rentrée, eli saadaan luokat ja lukkarit ja kaikki tarpeelliset kommervenkit. Vähän jänskättää... Tänään olin seuraamassa Morganin koulunalkua, eikä vaikuttanut rennolta laisinkaan. SAIRAASTI töitä. Huhhui. Ja mulle vielä triplasti kun oon niin kujalla kaikesta. Apua.

Tämän kaiken pelottavuuden jälkeen on kerrottava jotain kevyempää. Hengasin tänään naapuris-- iik, ukkostaa, salamoi..-- sa ja söin kaikkea ihanaa. En kyllä yhtään tiedä mitä, mutta se oli hyvää ja terveellistä. Ainoo mikä oli vähän vaikee saada kurkusta alas oli siansorkat... mmm... -not. Jälkkäriks söin paikallisia hedelmiä, joille suomen kielessä ei ole edes nimeä. Mmm -yes. Naapurin mama (mireille myös) esitteli intohimoaan, erilaisia kasveja. Eli oli kaikennäköisiä ihania yrttejä ja varmaan sata erilaista hedelmäpuuta. Eli nää vaan popsii hedelmiä suoraan puista. Paluu Suomeen tulee olemaan vaikeaa :) Noei, ehkä vaihdan hedelmät kotiini. Ehkä.

A demain,
Kajsasenne

TAAS: Hyttysten syömä ja muuta eksoottista

Terppa taas! Tässä kuvia uusista kamuistani: Chatenne-kissa, joka on koko ajan hinkkaamassa itseään mua vaten :) aika rasittava oikeastaan.

Ihana liskonen oli talossa, eikös ole söpö. Kunhan ei tule mun huoneeseen.

Takana siskoni Laeticia, keskellä Morgan ja edessä Maïly. Tosi mukavia :)

Vielä ihanainen kuva ihanaisesta siskostani :) se opetti just ennen räpsäystä mua tanssimaan zoukia.

Nyt pitäisi muuten olla asetukset niin, että kaikki voivat tekstejä kommentoida :) De rien, de rien. Eilen oltiin tyttöjen kanssa pizzalla, oli kivaa :) Itse asiassa mentiin sitten Maïlyn ja Morganin luokse ne syömään, semi-rupusessa pizzamestassa kun ei saanut olla rauhassa. Sen jälkeen alettiin kattomaan jotain tanssileffaa Nykin ghetosta, mutta kaikki tais nukahtaa kesken sen. I hate dubbaukset, HATE. Mulle näytettiin ihania kuvia trois îletistä, jotka itse asiassa pystyy pihaltamme näkemään. IHANAN näköistä! Me mennään sinne ensi sunnuntaina veneellä, toivottavasti on hyvä ilma. Täällä sataa about n. 3 kertaa päivässä, tää ilmankosteus on niin huima.

Isosiskoni Laeticia lähti tänään asumaan sellaiseen opiskelija-asuntoon Fort-de-Franceen. Se on vähän tylsää, sillä jäin tänne kahdestaan Mireillen kanssa. Laeticia on kotona vain viikonloput koko vuoden ajan. On paljon helpompaa kun ei itse tarvitse virittää kaikkea ruokapöytäkeskustelua, enhän nyt vielä ihan mikään virtuoosi ranskassa ole. Noo, katsotaan miten tästä eteenpäin. Tänään myös aluevastaavani Georgina soitti ja kutsui minut viikonlopuksi luokseen yöksi ja joku sen ystävän poika oli kutsunut mut perjantaiksi johonkin juhliin, tosi kiva :) Lisäksi se lupasi auttaa mua kaikessa ja sanoi että voi ekana koulupäivänä tulla kanssani kouluun jos Mireille ei ehdi. Se on tosi kiva, sillä enhän tunne koulusta ketään. Georgina vaikuttaa ihan superilta. Se on soittanut jo kaksi kertaa, ollaan puhuttu pitkät ranskankieliset puhelut.

Tänään olin Morganin ja Maïlyn luona, söin niiden perheen kanssa ja sitten ne näyttivät mulle asuinympäristöä ja kuvia Mardi Gras'n karnevaaleista. Ens vuoden alussa tulee olemaan hubaa(toivottavasti ennenkin sitä) ! LIsäksi ne näyttivät taloja, jotka hurrikaanit on tuhonnut. Rupes vähän pelottamaan. Nooohh, katsellaan josko täältä selvitään kotiin.

Täällä on mukavaa, vähän kaipaan sitä tunnetta, joka kotona on. Voi tehdä mitä haluaa, ei ole vieraissa nurkissa. Toki nämä tekevät kaikkensa jotta viihtyisin, mutta silti. Ja hyttyset vois häippästä nyt, kiitos. Mutta kun vuosi lähtee käyntiin (koulut ja kaverit ja karnevaalit ja kaikki), mä en oo koti-ikävää nähnytkään! jeejee :)

Och pappa: vägen till Fort-de-France är fin men hemskt krokig :) Obs, det är sanningen.

Mamma, tykkään susta kovasti ja iskästä kans ja Emmystä ja joo teistä kaikista<3 muuten, Georgina (aluevastaava) sanoi, että sille sä voit soittaa jos tulee jotain ongelmaa. Mut älä nyt sitä loputtomiin häiritse. Laitan sulle sen nron vaikka sähköpostissa. PUSUJA!<3

Hyttysten syömä ja muuta eksoottista

Näitä kuvia pystyy sitten kliksiin isommiksi :)